Oon tosi pitkään jo miettinyt perustavani ruokablogin. Rakastan ruoanlaittoa ja leipomista, mutta varsinkin sitä, kun sun master piece tulee uunista ja saat asetella sen kauniisti lautaselle ja iskeä kiinni.
Lapsesta saakka oon seurannut isän jaloissa sen kokkaamista ja auttanut niin paljon kun se on antanut auttaa. Kun olin noin 10-vuotias, keksittiin isän kanssa kokata yhdessä aina kerran viikossa. "Ruokatorstai" oli ehkä suurin kimmoke mun tänhetkiseen kokkausintoon. Nykyään usein isän luona käydessä ravitsemuksesta vastataan minä ja isä, eikä se ole enää keittiönsä itsevaltias.
Kolmen ruokalajin illalliset on tuttua puuhaa ja mä koenkin vatkaamisen ja hämmentämisen jotenkin terapeuttisena. Nyt koeviikolla tein stressiherkuiksi cupcakeja. Ensimmäinen kerta ever, sen varmaan kuvastakin jo huomaa. Harjotus tekee mestarin, enkä aio luovuttaa koristelun suhteen. Se on oikeesti yllättävän vaikeeta. Kuorrutuksesta pitää saada tarpeeksi paksua, jotta sen saa pursotettua ihanaksi tötteröksi kakun päälle. Kuppikakuissa on sekin hyvä puoli, että niiden syömistä on helpompi hallita. Kakkua vaan lappaa lautaselle pala toisensa jälkeen, kuppikakuissa näkee kuinka monta on syönyt. ;)
